Meni kuin mehtäpeura Suomenselällä

Pitkäkoipinen metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) saapui pohjoisen Euroopan havumetsiin idästä ja kaakosta yli 10 000 vuotta sitten. Tuhat vuotta sitten tätä Suomenpeuraa oli meillä lähes koko maassa, ja vielä 1600-1700 -luvuilla se oli monin paikoin tärkein riistaeläimemme. Peurahirvaan liha olikin niin hyvää, että se antoi makunsa jo etukäteen . Liiallisen metsästyksen seurauksena metsäpeura tosin väheni, ja viimeiset peuralaumat nähtiin Suomenselälläkin 1800-luvun lopulla. Lähes 30 vuoden poissaolon jälkeen metsäpeura palasi kuitenkin Itä-Karjalasta Kuhmoon ja vuosien 1979-80 palautusistutuksen myötä myös Suomenselälle, Salamajärven kansallispuistoon. Karulla mutta kauniilla Suomenselällä metsäpeura on viihtynyt hyvin, sillä sen kanta on jo yli 1 100 yksilöä.§Yli 40 vuotta poroja ja myös villipeuroja työkseen tutkinut, yli 500 tieteellistäkin artikkelia julkaissut tietokirjailija, dosentti ja tutkimuspäällikkö Mauri Nieminen on syntynyt Kyyjärvellä, nykyisellä Suomenselän metsäpeura-alueella. Hän tuntee metsäpeurat, ja kertoo valaisevalla tavallaan niiden värikkäät historiat Kuhmossa ja Suomenselällä sekä selvittää monet metsäpeurojen erikoispiirteet ja elintavat. Kauniit kuvat täydentävät asiantuntevaa tekstiä. Lukijalle tulevat tutuiksi metsäpeurojen käyttäytymiset suo- ja talvilaitumilla, pelloilla ja liikenteessä sekä syksyn kiihkeänä kiima- ja kevään lyhyenä vasonta-aikana. Miten peuravaadin hoitaa vastasyntynyttä punavasaansa, ja mitä tarkoittaa tänään vanha tuttu sanonta Suomenselällä: Meni kuin mehtäpeura? Nämä ja monet muutkin Suomenselän ja sen metsäpeurojen asiat ja salat tulevat tutuiksi lukijoille.