Vapaaehtoisuus ja osallisuus. Suomen kirkkohistorian seuran vuosikirja 108

”Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan”. Kristilliseen perinteeseen on alusta lähtien kuulunut yhteisvastuun ja vapaaehtoisen osallistumisen ihanne. Toisen hyväksi toimimisen juuret löytyvät muun muassa Jeesuksen kehotuksesta tehdä toisille se, mitä toivoisi itselle tehtävän. Kristillisessä ihmiskuvassa korostuu jokaisen ihmisen kutsua toimia Jumalan käsinä maailmassa. Tässä vuosikirjassa käsitellään vapaaehtoisuutta ja osallisuutta sekä toisaalta niiden kääntöpuolia: rajoitteita, velvoitteita ja pakkoa. Kirjassa pohditaan sitä, miten kirkkojen jäsenet ovat osallistuneet kirkon toimintaan ja kantaneet vastuuta sekä millä tavoin kristilliset yhteisöt ovat toimineet ympäröivässä yhteiskunnassa. Teos avaa näköaloja Suomen kirkkohistoriaan 1700-luvulta 1900-luvulle vapaaehtoisuuden sekä toisaalta osallisuutta rajoittavien tekijöiden ja velvoitteiden perspektiivistä, yksilötasolta kokonaisiin yhteisöihin.